Perjantai, Syyskuu 10, 2021, 05:35

Terveydenhuollon toimintaa tarkastellaan usein organisaatiolähtöisesti eli palvelun tuottajan, eikä niinkään palvelun käyttäjän näkökulmasta. Tätä ajatusta vahvistavat tiedon tuottamisen käytännöt, joissa monesti tarkastelun kohteena on jonkun tietyn tulosalueen tai yksikön toiminnasta kertovat tunnusluvut. Saadaan vastauksia kysymyksiin ’miten meillä menee’ mutta vähemmälle huomiolle jää tärkein eli ’miten potilaalla menee’. Ajattelua tulee kuitenkin suunnata potilaan koko hoitopolun mittaiseen tarkasteluun, sillä se antaa mahdollisuuksia annetun hoidon laadun ja vaikuttavuuden arviointiin.

Terveydenhuollon vaikuttavuus käsitteenä on hyvin tunnettu, mutta samaan aikaan haasteellisesti mitattava. Näyttö hoidon vaikuttavuudesta on kuitenkin se, joka ohjaa oikeiden hoitopäätösten valintaa. Näyttöä hoidon vaikuttavuudesta ei kuitenkaan synny, mikäli päädymme yhteentörmäykseen näkymättömien muurien kanssa eli pitäydymme organisaatiolähtöisessä tarkastelussa. Tässä organisaatiolähtöisessä tarkastelussa potilaan hoitopolun aikaisista tuloksista nähdään vain pieni otanta, joka sellaisenaan ei mahdollista hoidon vaikuttavuuteen liittyvien johtopäätösten tekemistä.

Potilas, joka sairautensa vuoksi on hoidettavana, ei törmää organisaation näkymättömiin muureihin. Potilaan näkökulmasta hoidon vaikuttavuuden arviointi näyttäytyy tutkimuksina, joilla selvitetään, mistä oireet johtuvat, toimenpiteinä, joilla vaivaa tai sairautta hoidetaan, tiedon saamisena, ystävällisinä kohtaamisina ammattilaisten kanssa sekä toiveena siitä, että sairaudesta huolimatta saa tehdä itselleen tärkeitä ja merkityksellisiä asioita. Ei tulosalueina, vastuuyksiköinä, toimipisteinä tai yksittäisinä vastaanottoina. Tämä potilaan näkökulma antaa ajattelemisen aihetta myös ammattilaisille.

Ajattelutavan muutos ei koske pelkästään kliinistä työtä tekeviä terveydenhuollon ammattilaisia, vaan myös toiminnasta vastaavia johtajia ja esimiehiä. Heidän kohdalla toiminnasta kertovat tunnusluvut jäävät harmillisen usein johtoportaan keskusteluihin, eivätkä jalkaudu sinne, missä hoidon vaikuttavuuden arviointiin tarvittavat tunnusluvut tuotetaan. Kun palaute tehdystä työstä tai siitä, missä voimme parantaa jää saamatta, syntyy ristiriita, jossa johdon toiveet ja kliinikoiden odotukset eivät aina kohtaa.

Yhteisen ymmärryksen tai yhteisen kielen puuttuminen pitää yllä näitä organisaation sisäisiä näkymättömiä muureja. Menneen ajan henkeen on kuulunut, että tulosalueet ja yksiköt ovat saaneet runsain mitoin autonomiaa toiminnan järjestämiseen. Ajan kuluessa tietämyksemme on kuitenkin lisääntynyt ja synnyttänyt ymmärrystä siitä, että toimintaa on johdettava ja kehitettävä yhtenäisten toimintatapojen mukaan, riippumatta siitä millä tulosalueella tai yksikössä potilas on hoidettavana. Osa yhtenäisiä toimintatapoja ovat valtakunnalliset ohjeet ja suositukset, jotka omalta osaltaan raamittavat toimintaa.

Yhteisen ymmärryksen ja yhteisen kielen löytämistä mahdollistavat potilaiden hoidosta tuotetut tunnusluvut. Nämä tunnusluvut mahdollistavat sen, että näiden näkymättömien muurien eri puolella annettava hoito linkittyy toisiinsa ja muodostaa yhtenäisen kokonaisuuden potilaan hoitopolusta. Esimerkkinä eri tunnuslukujen linkittymisestä toisiinsa ovat erilaiset kansalliset rekisterit, jotka yksinään tai tietoa yhdistelemällä antavat lähes rajattomat mahdollisuudet kysymyksen asettelulle.

Valtakunnallinen terveydenhuollon uudelleenorganisointi eli siirtyminen hyvinvointialueisiin lisää haastetta näkymättömien muurien murtamiselle. Ei riitä, että muutamme ajattelua koko organisaation läpileikkaavaksi ja puhumme yhteistä kieltä, vaan jatkossa se koskettaa koko palvelujärjestelmää. Tulevaisuudessa vastuu hoidon laadusta ja vaikuttavuudesta on yhteinen, riippumatta siitä, voidaanko potilaan sairaus tai vaiva hoitaa perusterveydenhuollossa vai tarvitaanko erikoissairaanhoitoa. Vaikuttavuuden jaettu vastuu voi kuitenkin johtaa tilanteeseen, jossa lopulta kukaan ei enää ota vastuuta. Tämän vuoksi on merkityksellistä, että kokonaisvastuu ja koordinointi tapahtuvat keskitetysti. Hyvinvointialueen sisäisiä muureja voidaan kuitenkin rikkoa tai ainakin madaltaa tiedon avulla, sillä toiminnasta kertova tunnusluvut kuuluvat kaikille terveydenhuollon ammattilaisille.

 

 

Pia Seppänen TtT

Tietojohtamisen verkosto ry hallituksen jäsen

Projektipäällikkö, Pirkanmaan sairaanhoitopiiri


Ei viestejä
(*) Vaaditut kentät
Tuomas Hujala, 2021, kaikki oikeudet pidätetään.