Perjantai, Lokakuu 15, 2021, 04:51

Kun järjestelmä tunnistaa hoidontarpeen, lähtevät pyörät pyörimään. Käynnistyy monimutkaisen prosessi, jossa potilaan kaikki nykyiset ongelmat sekä tulevat riskit tunnistetaan ja niihin puututaan. Dataa kerätään mielettömän paljon. Mielettömyyden pureskelee tekoäly, jonka mahtavat matriisit luovat uutta ymmärrystä toiminnan vaikuttavuudesta, kustannuksista ja totta kai kustannusvaikuttavuudesta. Terveydenhuollon johtajat kehittävät prosesseista entistäkin tehokkaampia, koska taidolla johtaminen on muuttunut tiedolla johtamiseksi. 
Jotakuinkin näin on tulevaisuuden SOTEn tarkoitus toimia – ainakin juhlapuheissa

 

Todellisuudessa kaukana ollaan, mutta visiossa voi olla ripaus realismiakin. Emil mainitsi ansiokkaasti nice-to-have ja need-to-have jaottelusta. Joudumme priorisoimaan, sillä terveydenhuollon resurssit ovat rajalliset. Visiota tulee rakentaa pienin konkreettisin askelin ruohonjuuren viisaudet ja tarpeet huomioiden. Ei Roomaakaan rakennettu päivässä - Ei edes viidellä hallituskaudella. Konkreettisia ruohonjuuren esimerkkejä ikävä kyllä harvoin tuodaan esiin. 


Ruusut kukkivat terkkarissa talvisinkin 


Tapahtui terveyskeskuspäivystyksessä. ”Korjaa kirjaus, laitoin jo kefuroksiimin tippumaan, koska täällä on aina käytetty sitä”. No, hoituisihan se kefeksiinilläkin. 
Kysymys ruusun hoidosta on monipolvinen. Se koostuu ainakin sairauden parantamisesta, haittavaikutusten ehkäisystä, resistenssin torjunnasta, terveydenhuollon resurssien kohdentamisesta ja tasa-arvoisen hoidon takaamisesta. Tosielämän tietoa eri hoitovaihtoehtojen vaikutuksista ei varsinaisesti ole, vaikka se on ainoa tapa mitata hoidon todellista laatua.


Suomen Käypä hoito –suositus, ei arvioi antibioottien valintaa kustannusvaikuttavuuden näkökulmasta. Se tarjoaa vaihtoehdoksi seitsemää tablettimuotoista ja neljää suonensisäistä antibioottia. Niiden mikrobiologinen teho vaikuttaisi tutkimusten mukaan yhtä hyvältä. Suositeltujen antibioottien toimintamekanismit – sekä mikrobiologiset ominaisuudet – ovat kuitenkin erilaiset. Tulisiko antibiootti valita näistä arpomalla?

  
Ennaltaehkäisevien palveluiden korostaminen on nykyisen SOTE-uudistuksen kulmakiviä. Joskus tekemättä jättäminen - kuten turhien antibioottikuurien välttäminen - on todellista ennaltaehkäisyä. Antibiootin laajakirjoisuus lisää haittavaikutusten todennäköisyyttä ja kasvattaa resistenssin kehittymisen uhkaa. 
Ruusun hoidossa taudinaiheuttajan tappamisen mallin ei tulisi olla lääkärin ainoa mentaliteetti.  Laajakirjoisen antibiootin määrääminen “varmuuden vuoksi” on joko surkeaa diagnostiikkaa, huonoja hoitokäytäntöjä tai yleistä piittaamattomuutta terveydenhoitoa kohtaan. 
Epämieluisten haittavaikutusten rahalliset kustannukset – inhimillisistä puhumattakaan – ovat yllättävän suuret. Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen mukaan 30 prosenttia päivystyksessä diagnosoiduista alaraajan ruusutulehduksista osoittautui myöhemmin vääräksi diagnoosiksi. Virheelliset diagnoosit johtivat merkittävään määrään turhia antibioottikuureja ja vakavia haittavaikutuksia sekä aiheuttivat laskennallisesti satojen miljoonien dollarien ylimääräiset sairaanhoitokulut pelkästään Yhdysvalloissa. 
Tarkastellaan seuraavaksi sairaanhoidon yleisiä hintoja Suomessa kustannusten konkretisoimiseksi:1 Kotisairaanhoidon hinta vastaa viittä perustason kotihoidon käyntiä. Kotisairaanhoito maksaa keskimäärin 247 euroa vuorokaudessa. Päivä somaattista vuodeosastohoitoa maksaa 819 euroa vuorokaudessa. Yhdellä vuodeosastovuoron päivähinnalla saisi esimerkiksi neljä nuorisopsykiatrian peruskäyntiä. Käytetty resurssi on aina vaihtoehtoiskustannus toiselle kansanterveyttä edistävälle toimelle.

 
Ruusun hoito voi olla intensiivistä, koska usein potilas makaa osastolla tai kotisairaanhoito käy tiputtamassa suonensisäisen antibiootin kerran, kolmesti tai kuudesti vuorokaudessa – Siis riippuen valitusta antibiootista ja siitä, onko osastolla tällä kertaa tilaa. Resursointia vaikeuttaa tietysti myös hoitotyöntekijöiden puute. Ei luulisi olevan yhdentekevää, mikä lääkitysvalinta päivystyksessä tehdään, jos mikrobiologisen tehon lisäksi huomioon otettaisiin myös hoitotyön hinta ja saatavuus.   
Tosielämän tiedon puuttuessa, valintojen todelliset tulokset jäävät arvoituksiksi. Ainakin seuraavia asioita tulisi seurata: Miten usein ruusu diagnosoidaan? Mitä antibiootteja siihen määrätään? Miten usein hoito onnistuu tai epäonnistuu? Minkälaisia haittavaikutuksia ilmenee? Mikä on kansallinen resistenssitilanne? Miten hyvinvointialueet vertautuvat toisiinsa?  
Kysymyksiin vastaamalla voitaisiin kustannusvaikuttavuutta aidosti kehittää sekä yhtenäistää hyviä käytänteitä sen mukaisesti. Kysymykset ovat kliinikollekin tärkeitä. Ne mahdollistaisivat työnteon objektiivisen kehittämisen - sen kuuluisan oppimisen polun.

 
Ruusun hoito liittyy läheisesti tulevien hyvinvointialueen tiedolla johtamiseen. Tarvitsemme rohkeiden uusien avauksien lisäksi näkemyksiä myös vanhoihin tapoihin. Voisivatko automaattiset lääkeannostelupumput hoitaa ainakin osan lääkkeenannostelusta kotona ja miten se vaikuttaisi hoitotuloksiin? Vaarantuisiko potilasturvallisuus, jos kukaan ei fyysisesti kävisi potilaan kotona kontrolloimassa vointia, vaan se hoidettaisiin etänä?  
Matka alhaalta ylös on pitkä ja usein hyvätkin käytännöt hautautuvat byrokratian portailla. Välillä tuntuu, että tekeminen on tuotosta tärkeämpää. Kysymys on loppujen lopuksi potilaan parhaan ajamisesta. Kuka muu tuntisikaan potilaansa paremmin kuin etulinjan kliinikko.


Waltteri Tuompo, Lääketieteen kandidaatti 
Werneri Tuompo, Tietojohtamisen verkoston hallituksen varajäsen, SOTE tiedolla johtamisen projektipäällikkö, Medaffcon Oy 


Ei viestejä
(*) Vaaditut kentät
Tuomas Hujala, 2021, kaikki oikeudet pidätetään.